Vuosi blogissani 25.11.2014

Olenkin luonteeltani aktiivinen ja se tarkoittaa sitä, että lähden helposti kaikkeen mukaan ilman minkäänlaisia edellytyksiä. Hyvänä esimerkkinä tästä on basson soittaminen Suomen parhaimmassa bändissä.

Varsinkin tuo basson soitto ja musavideoiden tekijästatus jäivät leijailemaan ylleni pitkäksi aikaa.  Hyviä titteleitähän nuo ovat, mutta eivät ne niitä kovimpia valtteja ole kun hyväntekeväisyysjärjestö etsii tuottajaa TV-kampanjalleen.

Nämä tekstini ovat osaltaan purkaneet tätä omassa päässä rakennettua dilemmaa. Sittemmin Presidentintekijät -elokuva muutti suurelta osin statustani basistista kohu-dokumentaristiksi.

Oman verkkosivun ja blogin pitämisen suurin syy olikin ohjaajan ammatti-identiteetin vahvistaminen. Onkin vaikea arvioida onko saitista ollut mitään hyötyä ammatillisesti, mutta ainakin Google analyticsin tuottamaa dataa on hauska seurata. Tässä joitakin avainlukuja kuluneelta vuodelta.

Tuukkatemonen.com saitilla on käynyt 59 tuhatta eri käyttäjää, jotka ovat  70 tuhatta kertaa käyneet sivulla ja ovat ladanneet 118 tuhatta sivua. Onko yksikään näistä tilannut minulta jotain, niin sitä ei osaa analytiikkaohjelma kertoa.

On ollut ilo huomata, että jorinoitani on kuitenkin jaksettu lukea. Aiheet kun ovat olleet aika rajattuja yrittämisen ja oman ammatinharjoittamisen hienouteen. Ja valitettavasti hienouskin erityisesti korostuu negatiivisissa ja epäonnistuneissa jutuissa ja näistä onkin ollut huomattavasti helpompi kirjoittaa. Jos taas blogin tarkoitus on tukea omaa ammattia, niin en ole ihan varma kuka haluaa tilata mogailevaa toimitusjohtajaa kuvauksiinsa?

Haluaisin käsitellä blogissa myös laajempia yhteiskunnallisia asioita, mutta ei sekään ihan ongelmatonta ole. Sillä kuka ihmeessä haluaa tilata kiukuttelevaa toimitusjohtajaa kuvauksiinsa?  Tv- ja mainosbusineksessä kun kumppanit valitaan sen mukaan kuka on mukavin. Ymmärränkin hyvin, että ohjaajan ei tarvitse Suomen kauneimmassa kodissa kommentoida ohjelmassa kuin kuvauksissakaan kaavoitusta tai lähikoulujen sijaintia.

No pitääkö ohjaajan tai kenenkään muunkaan sitten kommentoida yhteiskunnallisia asioita?  Se on selvä, että kenen tahansa ympäröivä maailma vaikuttaa. Antaako pelkkä maailman koskettaminen kompetenssiä sitten kommentoimaan asioita? Kyllä antaa, mutta muuttaako se mitään, niin ei.

Itse olen ajatellut ammatillisesti asiaa niin, että kaikki tieto ja ymmärrys ympäröivästä maailmasta voi vain olla hyväksi omassa työssään. Olen halunnut naivistikin ajatella niin, että oma kiinnostus johtaa asiantuntijuuteen. Jos ohjaaja tietää jostain asiasta paljon hän oletettavasti osaa siitä tehdä myös filmin. Luonnollisesti tämän vasta-argumenttina asiakkaan puolelta on, että ”häntä ei voi käyttää, koska hänellä on jo valmiiksi niin voimakas mielipide asiasta”.

Yhteiskunnan peilaaminen ja siitä puhuminen onkin vaikea sovittaa mihin tahansa ammattiin. Onkin älytöntä että me emme oleta, että kaupan kassalla saattaisi olla vahva mielipide energiakysymyksiimme.

Aika näyttää pysyykö ohjaaja lestissään vai lähteekö se tästä taas rönsyilemään, mutta kansanedustajaehdokkaaksi en kuitenkaan tällä kertaa ryhtynyt.

 

Share:

Twitter Facebook
Takaisin alkuun Google+