Afganistan
Katso

Afganistan (8eps)

Afganistan on tähänastisen urani tärkein projekti.

Dokumentti käynnistyi jo vuonna 2007, kun mietimme Pajamäen Oskun kanssa, että olisi hienoa päästä tekemään filmiä kaikille tutusta, mutta samalla hyvin tuntemattomasta veljeskunnasta, rauhanturvaajista. Tuolloin Suomi oli lähettämässä joukkoja Libanoniiin ja me mukana kärkkymässä, josko pääsisimme mukaan. Puolustusvoimien puolesta olimme tervetulleita, mutta tuolloin tv-kanavat eivät olleet innostuneita aiheesta..

Muutama vuosi kului eteenpäin, kunnes virkamies-realityohjelmat tulivat suosioon. Tuolloin Tomi Suomela soitti Oskulle, että vieläkö kiinnostaisi tehdä ohjelmaa rauhanturvaajista? Osku oli jo lähtenyt meiltä pyörittämään omaa firmaa, mutta hän kuitenkin lojaalina kaverina soitti ja kysyi lähdenkö vielä mukaan?

Totta kai olin mukana. Libanoissa oli silloin sesteisempi aika ja siellä ei enää ollut sellaista suomalaisporukkaa jota olisi voinut seurata. Maa vaihtui Afganistaniksi.

Istuimme Säkylässä kansainvälisten joukkojen koulutuskeskuksen saunalla vuonna 2010. Sain pienen naurunpyrskähdyksen aikaiseksi sanoessani, että tässä tehdään suomalaista Band of brotheria. Näin jälkeenpäin ja paljon enemmän ymmärtävänä voin samanlailla nauraa naivin ohjaajan visiolle, mutta jotain tuon kaltaista kuitenkin jäi nauhalle Afganistanin matkojen aikoina.

Hyvin harva ymmärtää täällä pohjolassa, miten tiukassa paikassa suomalaiset nuoret Afganistanissa ovat. Vaikka räjähdyksiä ja ammuntaa on vain 0.01% siellä vietetystä ajasta, niin kuoleman läsnäolo on kuitenkin aina ilmassa. Tosin, siitä siellä juurikaan puhuta ja vaaraankin turtuu. Jossain vaiheessa on ihan normaalia pukea päälle luotiliivi.

Halusin kuvata miten nuoret miehet ja jo pidemmän linjan RT-veteraanit selviävät sodan kaltaisesta tilanteesta. Hämmästyttävää oli se, miten avoimesti he myös puhuivat näistä asioista. Koin, että tälle filmille oli tilaus, sillä näillä rohkeilla miehillä oli selkeä tarve jakaa suomalaisille edes pieni osa niistä tuntemuksista, mitä tuntee silloin kun on komennuksella kaukana kotona, aivan hirveissä olosuhteissa. Olen tavannut näitä sotilaita jälkeenpäin useaankin otteeseen. Vaikka olen täysin ulkopuolinen, tämä lyhytkin yhteinen kokemus yhdistää lopun elämää.

Teknisesti dokumentti on ensimmäisiä järjestelmäkameroilla kuvattuja TV ohjelmia Suomessa. Aika paljon tekisin kamerarigauksellisesti toisin, mutta teknologialtaan en. Ilman tuota pensselivalintaa filmi olisi näyttänyt myöskin huomattavasti arkisemmalta.

Leikkauksellisesti dokumenttisarja on leikattu yhdeksi kokonaisuudeksi. Halusin että dokumentin voi katsoa yhtenä kokonaisuutena. Koska sarja esitettiin 20 minuutin osissa, on se jaettu paloihin, lisätty lopputekstit, alkutunnus ja mainoskatkojen paikat.

Kanava ja osa katsojista olivat pettyneitä, sillä he toivoivat Poliisien kaltaista materiaalia. He eivät olleet varautuneet hitaaseen kuvakerrontaan ja pohdiskelevaan toteutukseen. Itselleni on selvää, että jos aikuinen mies puhuu omasta mahdollisesta kuolemastaan, niin ei se kaipaa nopeita leikkausia ja viihteellistä sisältöä. Lisäksi filmi oli rehellinen, suurin osa rauhanturvaajien työstä on odottamista.

Kaikissa pohjoismaissa ilmestyi, suurin piirtein samaan aikaan, hyvin keskenään samanlaiset sarjat Afganista. Kaikissa muissa maissa sarjat ovat aiheuttaneet keskustelua maitten motiiveista ja syistä osallistua tämänkaltaisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Suomessa Afganistan meni täysin ohi. Tästä osasyy lankeaa Subin nuorisokanavaprofiiliin ja siksi katsojat eivät löytäneet tätä sarjaa. Jäinkin miettimään, että mitä olisikaan tapahtunut jos sarja olisi tullut YLE:ltä, jonne se sisällön ja ulkoasunsa puolesta olisi paremmin istunut.

Share:

Twitter Facebook
Takaisin alkuun Google+