Olgan Kotona (10eps)
Olgan kotona on rakkain projektini ikinä. Kun tekee omista rakkaimmistaan filmiä, on oma laadullinen rima tolkuttoman korkealla. On ehdottoman työlästä kuvata ja leikata itselleen tärkeää asiaa. Se näkyy mm. siinä, että kuvaa ihan liian paljon. Tomaatin leikkaamista oli sitten kuvattu kuudesta erikulmasta ja joka jaksossa uudestaan. Samat tomaatit eivät käy. Ja sitten kun etsii sopivia kuvia, niin mikään ei tunnu hyvältä ja ajattelee, että miksi en käyttänyt kuvauksissa enemmän aikaa täydellisen tomaatin leikkuukuvaan.
Toisaalta näitä jaksoja on ollut helppo tehdä, koska tuntee niin hyvin pääesiintyjän.
Tämä helpottaa ohjaamista kun tiedän tarkkaan mihin esiintyjä parhaimmillaan pystyy. Toki tässäkin kohtaa seula on ollut aika korkea. Olgan myötä olen ymmärtänyt, miksi elokuvaohjaajat haluavat käyttää samoja tuttuja naamoja joka leffassa. Uuden talentin kanssa on aina vähän kokeilua. Parhaan lopputuloksen ulos saaminen on vaikeaa uuden ihmisen kanssa siksi, että sitä kykyjen rajaa ei ole vielä yhdessä löydetty.
Kumppanin kanssa tekeminen vaatii tietenkin aikaa ja totuttelua ja on todella tärkeä ymmärtää, että ohjaajan ohjeet vaimolle eivät ole parisuhdeongelmien ratkomista vaan puhtaasti ohjeita esiintymisestä.
Halusin tässä sarjassa pyrkiä siihen, että lifestyle ja ruuanlaitto herättäisivät tunteita.
Siinä onnistuttiin aika hyvin. Käytin paljon kauniita auringonlaskun aikaan kuvattuja otoksia ja tunteisiin vetoavaa musiikkia. Se on toki pateettista, mutta miksi katsojille ei tarjoaisi talven keskelle sitä tunneryöppyä mitä kesäinen Suomi tarjoaa.
Jaksan uskoa, että kun uudet tekniikat ja tekijät pääsevät tekemään televisiota, niin televisio-ohjelmien ulkoasu muuttuu yhä esteettisemmäksi. Eihän TV:n pidä mitään ”taidesekoilua” olla, mutta kyllä kauniille kuvalle on aina paikkansa. Sitä paitsi olen yrittänyt sanoa, että suomalainen katsoja ei saisi pitää suomifilttereitä silmillä katsoessaan kotimaista ohjelmaa. Kotimaisen ohjelman on pystyttävä kilpailemaan ruotsalaisen tai jopa amerikkalaisen ohjelman kanssa. Toki resurssit ovat erilaiset, mutta luovuus ja ilo tehdä on kuitenkin sama.

Jörn Donner - Afrikan omistajat
Afrikan omistajat on Jörn Donnerin filmi, jossa selvitetään elääkö kolonialismin henki vielä 2000-luvun Afrikassa. Kaikki alkoi syksyllä 2009 kun Kulmalan Marko kysyi haluisinko lähteä hänen ja Jörn Donnerin kanssa Afrikkaan. Ei tarvinnut kauaa miettiä.

Rouva Presidentti
Minun ja Halosen välillä oli luottamuksellinen suhde. Tai miten luottamuksellinen se nyt voi olla, mutta siltä minusta ainakin tuntui. Muistan ensimmäisellä kuvauskerralla, että Presidentti kertoi, että jos hän olisi saanut pojan, hänen nimekseen olisi tullut Tuukka.

Afganistan
Afganistan on tähänastisen urani tärkein projekti. Dokumentti käynnistyi jo vuonna 2007, kun mietimme Pajamäen Oskun kanssa, että olisi hienoa päästä tekemään filmiä kaikille tutusta, mutta samalla hyvin tuntemattomasta veljeskunnasta, rauhanturvaajista.

Apulanta - Poltettu Karma
Turha kieltää, etteikö kaikki omassa urassani jotenkin liittyisi Apulantaan. Siksi Apulannan musiikkivideoilla on erityinen paikka sydämessäni.