Rouva Presidentti

Osku Pajamäki soitti minulle ja kysyi: ”Lähdetkö kuvaajaksi Presidentti Tarja Halosesta kertovaan leffaan?”

”Oletko tosissasi, mähän olen äänestänyt jotain muuta?”

Osku: ”Siksi juuri, muuten meistä luullaan, että me tehdään propagandaelokuvaa.”

En tiedä vaikutinko itse tuossa suhteessa sisältöön, mutta sen vertaa vaikutin, että uskon minun ja Halosen välillä olleen luottamuksellinen suhde. Tai miten luottamuksellinen se nyt voi olla, mutta siltä minusta ainakin tuntui. Muistan ensimmäisellä kuvauskerralla, että Presidentti kertoi, että jos hän olisi saanut pojan, hänen nimekseen olisi tullut Tuukka.

Kuvasin samoihin aikoihin Rouva Presidentin kuvausten kanssa Afganistan sarjaa ja täten muistan myös ensimmäiset sanat, jotka sanoin Rouva Tasavallan Presidentille.

Olimme presidentinlinnassa kuvaamassa ja Presidetti tuli meidän luoksemme. Hän kertoi, että yksi suomalainen sotilas on saanut surmansa Afganistanissa. Totean huolestuneella huokauksella: ”Voi ’’##**6%%.” Presidenttiä hymyilytti ja kerroin hänelle sen, minkä hän jo tiesi, että tuolla suunnalla on monta tärkeää henkilöä minulle.

Tekemisen kannalta dokumentti oli joiltakin osin painajaismainen.
Filmausten aikana on todella paljon odottamista suljettujen ovien edessä. Sitten yhtäkkiä joku tulee ja sanoo: ”Nyt voi tulla kuvaamaan”. Sitten päästään sisään noin 4 minuutiksi ja siinä ajassa pitää tehdä niin monta kuvaa, että ohjaaja ja leikkaaja saa materiaalista jonkun järkevän kohtauksen aikaiseksi.
Aika monesti onnistui, mutta oli myös tilanteita, että ei pystynyt tekemään oikeastaan mitään. Yksi isoimmista opeista tämän elokuvan kanssa oli se, että dokumentin teossa kaluston pitää olla simppeliä ja helposti pystytettävää. Obaman tai Clintonin vieressä palloilevalla Presidentillä ole paljoa aikaa, joten ei siinä kuvaajaa jäädä odottamaan.

Toinen tärkeä seikka mitä opin dokumentin teosta, että sitä helposti ”ihastuu” kohteeseensa. Nyt en tarkoita romantiikkaa, vaan enemmänkin sitä, että alkaa myötäelämään hänen elämäänsä. Ja tässä jos missä kävi niin, että ”epäkiinnostavasta” tuli ”ihastus”. Minulla on aivan järjetön kunnioitus Presidentti Tarja Halosta kohtaan.