Apulanta – Poltettu Karma
Turha kieltää, etteikö kaikki omassa urassani jotenkin liittyisi Apulantaan. Siksi Apulannan musiikkivideoilla on erityinen paikka sydämessäni.
Esiintyminen ja ohjaaminen samoissa kuvauksissa on tuottanut minulle aina ongelmia.
En ole koskaan kokenut helpoksi ensiksi laittaa settiä kuntoon, kertoa mitä tapahtuu ja mitä kuvataan ja sitten itse astua kameran eteen kuvattavaksi.
Näyttelijä kaipaa aina ohjausta ja silloin kun olet itse kuvausten ohjaajana, hyvin harva uskaltaa astua ohjaajan ”varpaille” ja alkaa ohjaamaan ohjaajaa. Ulkopuolinen pystyy auttamaan vaikkapa katseen suunnissa mutta arvio oman esiintymisen kokonaisuudesta on itsellä. Ja sehän on selvä, että omaa suoritustaan ei pysty arvioimaan mitenkään. Olen siristänyt silmiä ja yrittänyt nähdä Brat Pittin tai muun siinä ruudussa. Tai sitten olen vain pelkästään keskittynyt siihen miten hölmöltä näytän.
Helpoin tapa ratkaista tämä ongelma on ollut Apulannan videoissa se, että oma esiintyminen on mahdollisimman vähäistä. Jopa Viivakoodit -videossa laajoissa otoksissa itselläni oli stuntmies. Käsikirjoitukset tehtiin aina niin, että minulla ja Sipellä oli mahdollisimman pienet roolit ja jos jotain roolia oli, niin jotain älytöntä performanssia. Toni on todella hyvä näyttelijä ja siksi häntä on ollut ilo käyttää. Jos jonain päivän kuvaan elokuvan, Tonilla aivan varmasti joku rooli siinä.
Siksi Apulannan videoita on erityisen hauska tehdä nyt, kun tietää että itselleni ei ole mitään roolia filmissä.
Poltettu karma on jatkoa Zombeja! videolle. Wirtaselta tuli aihio, että pitäisi olla länkkäreitä sellaisessa Sergio Leone / Spede henkisessä fiiliksessä. “Ja jos Zombiet saa mukaan niin hyvä.” Zombit roikkuivat käsikirjoituksessa tosi pitkään, mutta kappaleen lyhyys ei antanut mitään loogista mahdollisuutta zombien syntymiseen videolla. Vain intiaanit jäivät visuaaliseksi lisäksi filmille.
Poltetussa karmassa erityisen mukavaa oli käyttää muista yhteyksistä tuttuja ihmisiä näyttelijöinä. Manuela tietenkin on ammattinäyttelijä, mutta myös Esko, Eero ja Ylipihlaja tekivät täydelliset suoritukset karaktääreillään.
Alunperin filmin piti olla Spede-tyylinen soramonttusekoilu. Ja sellaisena se on myös leikattu. Sanotaanko näin, että huumoriarvo oli huomattavasti parempi kun takana kulki autoja ja muutenkin miljöö näytti niin Iitiltä kun olla ja voi.
Annoin meidän efektimiehelle Iikalle tehtäväksi poistaa kaiken vihreän taustoista, sillä vihreä luonto tekee länkkäristä turhan raikasta. Piti olla pölyä ja vähäväristä meininkiä.
Iikka kuitenkin kokeili muutamaan kuvan kohdalla AEn rotoa ja vaihtoi pari taustaa.
Jälki oli uskottavaa. Tämä tietenkin loi ongelman siitä, että kaikki kuvat pitäisi käydä tämän efektoinnin läpi. Ja näin myös tehtiin. Lopputulos on yllättävän uskottava, sitä saattaisi hetken jopa luulla, että Santapukki ottaa mitaa Djangosta keskella Kalliovuoria, mutta ei, Iitissä ollaan.
Näin kymmenen vuoden erossa olon jälkeen Apikisen videokuvaukset ovat kuin perhejoulu. On ihan käsittämättömän kivaa tehdä saman porukan kanssa taas hommia.

Jörn Donner - Afrikan omistajat
Afrikan omistajat on Jörn Donnerin filmi, jossa selvitetään elääkö kolonialismin henki vielä 2000-luvun Afrikassa. Kaikki alkoi syksyllä 2009 kun Kulmalan Marko kysyi haluisinko lähteä hänen ja Jörn Donnerin kanssa Afrikkaan. Ei tarvinnut kauaa miettiä.

Rouva Presidentti
Minun ja Halosen välillä oli luottamuksellinen suhde. Tai miten luottamuksellinen se nyt voi olla, mutta siltä minusta ainakin tuntui. Muistan ensimmäisellä kuvauskerralla, että Presidentti kertoi, että jos hän olisi saanut pojan, hänen nimekseen olisi tullut Tuukka.

Afganistan
Afganistan on tähänastisen urani tärkein projekti. Dokumentti käynnistyi jo vuonna 2007, kun mietimme Pajamäen Oskun kanssa, että olisi hienoa päästä tekemään filmiä kaikille tutusta, mutta samalla hyvin tuntemattomasta veljeskunnasta, rauhanturvaajista.

Olgan Kotona
Olgan kotona on rakkain projektini ikinä. Kun tekee omista rakkaimmistaan filmiä, on oma laadullinen rima tolkuttoman korkealla.