Mun moka 16.02.2014

Tällaiset blogit yleensä keskittyvät allekirjoittaneiden henkilöiden erinomaisuuteen, joten tasapuolisuuden nimissä:

Tuukan kootut mokailut

Isäni oli yrittäjä ja meillä on aina ollut leasing-auto. Minulle leasing-auto tarkoittaa rahoitusyhtiön leasing-autoa, jota maksetaan osamaksuna ja viimeisellä, vähän isommalla erällä auton saa lunastettua itselleen. Mutta mikä ihme sitten on huolto-leasing? Tämän opin kun 2009 vuoden syöksy pakotti tekemään rajuja ratkaisuja. Tuolloin 14 henkinen työporukka kutistui neljään henkilöön. Vaikka olimme suullisesti sopineet, että maailmanlopun tullessa ihmiset ottavat autot omiin nimiinsä ja koittavat saada ne uusien työnantajiensa maksettavaksi, niin tätä ei kuitenkaan tapahtunut. Tästä johtuen minulla oli 8 autoa kunnes kaikki sopimukset olivat ummessa. En enää koskaan tee autokaupan kanssa huolto-leasingsopimusta.

En myöskään anna sopimuksen tekijän täyttää osaa sopimuksesta jälkeenpäin omalla toimistollaan. Tämän takia minulla on nyt 3 Nokian kommunikaattoria, joiden vuokra-aika on 7 vuotta ja kuukausimaksu vajaa 300 euroa. Sovimme myyjän kanssa 2 vuoden maksuajasta, mutta kun hän pääsi toimistolle, muuttui paperissa 24 kk kahdeksaankymmeneenneljään kuukauteen. Sopimus oli myyty jo rahoitusyhtiölle ja minä jouduin maksumieheksi. Minusta tämä on petos, mutta kun sopimuksessa on allekirjoitukseni, niin pulitan 25 tuhatta kolmesta nyt ikivanhasta puhelimesta. Tämä on pientä verrattuna Helsinkiläiseen kouluun, joka maksaa kopiokoneista 250 tuhatta euroa. Nämä yrittäjät olivat huijausmielessä liikkeellä.

Olen ollut myös ihan hirveä pomo silloin kun on ollut vaikeaa. Muistan hyvin ”Optiparin mustan kevään” 2009. Tilauskantamme oli olematon enkä ollut maksanut itselleni palkkaa enää kuukausiin. Kun työt vähentyvät, toimistolla oleminen muuttui ajan tappamiseksi. Samaan aikaan kun minä taistelin taloudellisen omavaraisuuden kanssa, niin muilla ei ole mahdollisuutta kuin odottaa. Minulle tämä näyttäytyi niskurointina, laiskotteluna ja luovuttamisena. Osoitin hyvin selkeästi halveksuntani tätä käyttäytymistä kohtaan.
Historia on osoittanut, että heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta muuttaa maailman kulkua. Kun suhdannevaihtelussa työt loppuvat, niin ne todella loppuvat. En voinut tätä silloin tajuta ja käyttäydyin siksi todella huonosti. Toivon, että kaikki työntekijäni osaavat jo antaa tämän minulle anteeksi.

Selvisin taantumasta sillä, että osasin lomauttaa työntekijäni ennen kuin kaikki rahat olivat käytetty. Muistan hyvin miten kamalaa se on. Että sillä hetkellä kun ilmoittaa työn loppumisen, siirtää järjettömän kokoisen taakan toisen ihmisen harteille. Tästä ajanjaksosta en ole ylpeä, mutta me kaikki selvisimme silti, jopa entiset työntekijäni.

Enkä enää koskaan lähde mukaan yritykseen, jossa molemmat yhtiökumppanit ovat tasavertaiset ja vielä niin, että toisen kumppanin sukulainen on hallituksen puheenjohtajana. Tällaisessa järjestelyssä voi firman rahat laillisesti siirtää itselleen esimerkiksi laskutuksena oman toisen yhtiön nimissä. Elettiin vielä markka-aikaa ja yhtiökokouksemme päätti hyväksyä miljoonan markan edestä laskuja kumppanini toiselle yritykselle. Minusta laskut olivat perusteettomia ja vastustin päätöstä, mutta tässä Voice of corporaatiossa puheenjohtajan ääni ratkaisee. En enää ole katkera, vaan aihe jaksaa hymyilyttää. Olisin voinut olla hetken miljonääri, mutta päästin irti ja olen omasta mielestäni saanut elämässä paljon enemmän.

En enää suututa ihmisiä siinä vaiheessa, kun pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Tästä viisastuneena en enää ota kriittisiin tehtäviin itselleni täysin vieraita ihmisiä. Luottopelaaja tarkoittaa sitä, että toiseen voi luottaa. Tämän virheen valitettavasti olen tehnyt kahteen otteeseen. Sekä Plan ilta lapselle, että Miss Suomi päätyivät minun osalta huonosti. Molemmissa tapauksissa osasin pikkumaisuuttani suututtaa tärkeitä ihmisiä väärällä hetkellä. Suututettu työntekijä ei ole enää hyvä työntekijä. Nämä ratkaisuni kostautuivat massiivisena luottamuspulana tilaajan puolelta. Näitä mokia kannan mukanani vielä tänäkin päivänä, sillä kumpaakaan ohjelmaa en ole enää päässyt tekemään.

On ihan ok mokailla, mutta samoja virheitä ei kahta tai kolmea kertaa useammin kannata tehdä. Tärkein oppini on, että mokatessaan kannattaa pyytää anteeksi. Niin nopeasti kun voi.

Silloin kun tietää tehneensä virheen, pieni hyvittäminen ei ole pahaksi. Esimerkiksi kun BigBrother ensimmäistä kertaa esitettiin Suomessa, tein kyseisestä ohjelmasta taustoittavan dokumentin. Ohjelmassa oli haastattelukuvien nimiplansseihin tullut BB-ohjaajan kohdalle paha kirjoitusvirhe.
Kyseinen henkilö soitti välittömästi ja raivosi minulle mikä **tun amatööri minä olen ja miten minä tämän hänelle hyvitän? Milläs tuota voi enää hyvittää, ohjelma tuli ulos väärällä nimitittelillä ja minä lähetin hänelle laatikollisen ei nyt ihan parasta samppanjaa, mutta ihan hyvää sellaista, allekirjoituksena Toukka Temminen. Sain anteeksi.

Älkää mogailko.