Miksi Presidentintekijät? 21.12.2014

Maanantaina 22.joulukuuta on suurella yleisöllä ensimmäistä kertaa mahdollisuus nähdä Presidentintekijät elokuva. Suurella todennäköisyydellä tämä jää myös viimeiseksi elokuvaksi politiikan taustavaikuttajien työstä.Tästä piti huolen kevättalvinen kohkaaminen elokuvan ympärillä.

Politiikka näyttäytyy meille äänestäjille yksittäisten poliitikkojen yksittäisinä lausuntoina TV:n iltauutisissa. Yleisöllä ei koskaan ole mahdollisuutta nähdä miten poliittiset päätökset syntyvät. Me emme kuule päätöksiin vaikuttanutta keskustelua, asiantuntijoiden lausuntoja tai taustaryhmien lobbausta. Meille päätökset näyttävät irrationaalisilta ja ovat vaikeita ymmärtää. Päätökset vain syntyvät ilman, että niitä tarvitsee sen enempää perustellaan.

Tämä johtaa siihen, että vain harva äänestäjä tuntee syvemmin äänestämänsä poliitikon. Meillä on hyvin vähän käsitystä siitä, mitä ehdokkaat ja valtaapitävät todella ajattelevat. Saunan lauteilla, luotettavien ystävien ympäröimänä annettu analyyttinen tunnustus voi olla paljon erilaisempi kuin poliittisen palon synnyttämä retorinen taisteluhuuto.

Valtaosa tuntemistani poliitikoista ovat kaikkea muuta kuin mustavalkoisen maailmankuvan kannattajia, mutta kun tulee päätöksen aika, niin aika mustavalkealta maailmankuva näyttää. Onkin valitettavaa, että ymmärryksellä ei ole sijaa politiikan majatalossa.

Presidentintekijät näyttää, että puolueiden taustavaikuttajilla on keskeinen rooli päivän poliitikkojen lausuntojen takana. ”Spindoctorit”, poliittiset neuvonantajat ja ryhmäjohtajat muovaavat retoriikkaa. Kansanedustaminen muuttuu helposti puolueen vallan ylläpitämiseksi. Itse näen, että kansanedustajien tehtävä on mahdollistaa kansalle ympäristöön, jossa jokainen voi selvitä haluamallaan tavalla.

Puoluepolitiikka kannatuslukuineen on kuin urheilujoukkueen liigapörssitilanteen tai idoli-laulukilpailujen seuraamista. On ymmärrettävää, että tässä ajassa kaikki kilpaileminen suosiosta on ensisijaisesti houkuttelevampaa, kuin itse tekeminen.

Politiikka vaikuttaa meihin joka päivä ja joka paikassa. On sitten kyse suojatien paikasta tai metron länsilaajentumisesta, niin aina joku poliittisen järjestelmän luoma ryhmä tekee asiasta päätöksen. Samaan aikaan, kun näennäinen vapaus on kasvanut, samalla yhä tiukempi poliittinen ote tarraa kansalaisiin kiinni. On sitten kyse ”byroslaviasta” tai Venäjän pakotepolitiikasta.

Samalla kun politiikan vaikutukset tunkeutuvat jokaiseen arkielämän kolkkaamme, yhä harvempaa ihmistä kiinnostaa politiikka tai poliittinen vaikuttaminen. Tämä kiinnostumattomuus sopii poliitikoille ja politiikkaa seuraaville asiantuntijoille. Mitä vähemmän äänestäjä puuttuu vaalien välissä politiikkaan, sen helpommaksi työ käy.

Itse uskon avoimeen maailmaan. Mitä avoimempia ja rehellisempiä olemme, sitä helpompi on toisia ihmisiä on ymmärtää. Siksi en ymmärrä ,miksi poliitiset kabinetit ja päätöksen teko on suljettu kansalaisilta? Koska oikeastaan mikään ei politiikassa ole avointa, on meidän äänestäjien sitä hyvin vaikea ymmärtää.  Perusteluksi suljetuille oville sanotaan, että poliitikoilla on näin mahdollisuus arvioida asioita luottamuksellisesti. Tällä ilmeisesti halutaan sanoa, että julkisissa tilanteinteissa poliitikko ei voi puhua niin kuin kokouksissa, luottamuksellisesti. Poliitikolla on siis kaksi todellisuutta? Kokoustodellisuus ja torien todellisuus.

Tämän elokuvan tarkoitus oli lisätä avoinmuutta ja rohkaista puolueita avaamaan ovensa ulkopuolisille ihmisille. On selvää, että ne ovet eivät enää minulle aukea, mutta te muut dokumentaristit, äänestäjät, toimittajat ja yhteisöt vaatikaa päästä seuraamaan päätöksen tekoa, sillä demokratiassa minkään ei tulisi olla kansalta piilossa.

Kevennykseksi hauskin parodia tästä aiheesta Tohtori Raimo ja True story

Share:

Twitter Facebook
Takaisin alkuun Google+