Lupa välittää 30.11.2014

Nuorena tulee tehtyä todella monia hölmöjä ratkaisuja. Monet huonoista ratkaisuista unohtuu nopeasti tai ne on helppo korjata. On kuitenkin paljon ratkaisuja joita tulee katumaan syvästi ja osa näistä hölmöistä ratkaisuista on mahdottomia paikata.

Suurimman osan omista virheistään olen jo unohtanut ja ne eivät ole olleet myöskään mitään kovinkaan dramaattisia. Yhden väärän ratkaisun olen kuitenkin tehnyt. Sitä ei enää voi millään paikata.

Muistan hyvin kun minulle soitettiin Päijät-Hämeen keskus-sairaalasta, että nyt olisi hyvä tulla katsomaan isääsi, sillä hän tuskin elää enää huomiseen. Parikymppisenä kuolema ei ollut todellinen asia. Kuolemaa ja sen lopullisuutta ei käsitelty Rambossa, Commandossa tai edes American Ninjassa. Nuorelle miehelle kuolema oli Platoon- kaatuminen tai hassusti räjähdyksen voimasta lentävät stuntmiehet. Kuolema oli sitä, että joku huutaa todella kovaa ”NOOOOOOOOOUUUUUUU!”.

Tätä ymmärrystä vastaan koinkin tärkeämmäksi jallittaa entistä Ruotsinopettajani tytärtä, kuin nähdä isäni viimeistä kertaa.  Tällä lyhyellä elämänkokemuksella voinkin sanoa, että mahdollisuus tavata vanhempansa viimeistä kertaa kannattaa käyttää hyväkseen.

Olen syksyn mittaan tavata monta erilaista vanhaa ihmistä ja saanut kuulla heidän elämänsä merkittävimpiä hetkiä ollessani mukana Ylen Lupa välittää -kampanjassa.

Olen ollut hyvin voimaton kuulemieni tarinoiden edessä. Vaikeimpia on ollut kuulla tarinoita vanhempien omien lastensa kuolemasta. Se on asia jota ei halua kenenkään kokevan. Lapsia kuitenkin kuolee ennenaikaisesti ja sitä tuskaa, jota vanhemmat kokevat tuossa tilanteessa ei voi millään lieventää. Ei myöskään ole mitään oppia, millä voisimme tällaiseen tragediaan valmistautua tai edes selvitä. On vain ajan kuluminen. Olen ollut voimaton kuullessani yli 50 vuotta sitten tapahtuneesta isän tekemästä jatkuvasta hyväksikäytöstä tytärtään kohtaan. Enkä ole pystynyt ymmärtämään, miten joku voi luopua lapsestaan lehti-ilmoituksella.

Pitkän iän huonona puolena on, että ystävät ja elämänkumppanit ovat jo aika päiviä sitten poistuneet ympäriltä. Meitä jokaista lähellä on joku vanha ihminen, jota emme osaa huomioida. Nyt ei ole liian myöhäistä käydä häntä tapaamassa, huomenna voi olla. Meille on tärkeää, että tiedämme mistä maailmasta edelliset sukupolvet ovat tulleet. Myös edelliselle sukupolvelle on tärkeää saada jakaa meidän kanssamme ketä he todella ovat.

En tiedä missä äitini tapasi isäni, missä he ovat suudelleet ensimmäistä kertaa ja mitä he nuorena ajattelivat olevansa vanhoina. Tiedätkö sinä nämä asiat omista vanhemmistasi?

Tämän minä aion kysyä ennen kuin on liian myöhäistä.

Kahden polven treffit Yle areenassa.

Sarjan parhaimmat referenssit:

Se oikea.

Kuolema.

Lapsuus.

 

Työt osassa tarinaa sarjan tekemisestä:

Kahden polven treffit

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share:

Twitter Facebook
Takaisin alkuun Google+