Jos olisin kanavapäällikkö 13.06.2014

Elokuva on ohjaajien Formula ykkönen, mainokset on formula 3000 ja telkkari on verrattavissa microautoiluun. Tämä on tietenkin leikkimielinen vertauskuva, mutta jos juuri valmistuvilta ohjaajilta kysyy, niin unelmat omasta tekemisestä menee kutakuinkin tuossa järjestyksessä.

Itselleni kuitenkin TV on erittäin rakas. Vaikka Tähtien sota ja E.T. kolahtivatkin pikkumieheen, niin silti useammin leikkeissäni esiintyivät Katuhaukka, Ritari-ässä ja MacGyver. Muistan jopa tehneeni enoni Adidas-kenkälaatikoista happipullorepun ja uskonut olevani Galactican Cylon-robotti.

Väitänkin, että TV peilaa enemmän arkielämää jo pelkästään kuvallisen kerrontansa ja aiheiden takia. Elokuva on elämys, mutta TV heijastaa paremmin ympäröivää maailmaa. Ehkä juuri tämän takia TV on minun juttuni.

Jos saisin päättää, niin telkkarista tulisi enemmän muutakin ohjelmaa kuin isoja viihdeformaatteja.

Ymmärrän kuitenkin kanavatuottajien innon isoja kansainvälisiä hankintoja kohtaan. On ihan eri asia vastata kanavapäällikkönä 150 tuhatta euroa jaksolta maksavasta kansainvälisestä formaatista, kuin juuri ja juuri 150 tonnia maksavasta 10-osaisesta kotimaisesta rajatun kohderyhmän sarjasta.

Isot ohjelmat luovat enemmän painetta ja saavat enemmän näkyvyyttä muissa medioissa. Tässä kohtaa ”kaikki näkyvyys on hyvästä” -fraasi toteutuu täydellisesti.

Itse uskon, että pienempi ja keskitetympi kohdeyleisö palvelee TV:n kuluttajaa ja mainostajaa paremmin. On ihan selvä, että Armanin viimeiseen ristiretkeen on helpompi myydä peli-, ulkoilu- ja tapahtumamainontaa kuin shampoota tai Seppälää.

Toivoisinkin, että telkkari palaisi tiukemman kohderyhmän ohjelmiin mitä esimerkiksi Ritäri ässäkin silloin aikoinaan oli. Se oli meille lapsille ja nuorille aikuisille suunnattua ohjelmaa mikä muistellaan vielä 30 vuoden jälkeenkin. Tällaiset ohjelmat luovat pidempiaikaisemman suhteen kanavaan ja näiden ohjelmien kanssa kasvetaan enemmän kuin Idolsin kymmenennen kauden kanssa.  Tämän hetken arvostetuimmat ohjelmat ja tekijät ovat Madventures, Arman Alizad ja Duudsonit. Nämä kaikki ovat aloittaneet tiukasti rajatun kohderyhmän ohjelmina ja ovat siitä kautta kasvaneet isommiksi. Nämä ohjelmat ovat uniikkeja ja Suomessa tehtyjä suomalaisille. Ja mikä ihmeellisintä. ne on tehty meille, mutta ne kelpaavat myös maailmalle. Ennen kaikkea nämä ohjelmat muistetaan vielä vuosikymmenien jälkeen. Ja juuri tämä on näiden tiukemman kohdeyleisön ohjelmien etu, ne merkitsevät katsojalle enemmän kuin isot julkkisten uimahyppykilpailut.

Jos olisin kanavapomo sanoisin, että mitäpä jos me jättäisimme yhden tai kaksi megaohjelmaa tekemättä ja ostaisimme samalla rahalla noin kymmenen uutta pienempää sarjaa. Tällä päätöksellä kotimainen TV-tuotanto saattaisi nousta aivan uuteen kukoistukseen. Puhumattakaan siitä, miten paljon nämä pienemmät ohjelmat toisivat merkitystä katsojille ja mainostajille. Näitä ohjelmia myös katsotaan verkossa ja tämä verkkokatselu on kanavan pahin vihollinen. Kanavana loisin enemmän sisältöä juuri näille aktiivisille verkon käyttäjille ja keksisin tavan profiloituneempaan mainontaan.

Haluaisin nähdä ja tehdä kohdennettua ohjelmaa ja uskon, että niihin on helpompi myös myydä mainoksia. Kotimainen tekeminen tarvitsee mahdollisuuksia ja vain TV-kanavat pystyvät tarjoamaan niitä tilaisuuksia.  The McCoys shown uusinnat alkavat keskiviikkona 18.6. Kello 22:30 Subilla. Se oli oman aikansa marginaaliohjelma, aikana jolloin reality oli ihan uusi ja hullu juttu.

 

Share:

Twitter Facebook
Takaisin alkuun Google+