67 tunnin työviikko 14.09.2014

Olen miettinyt kesälomalla yrittämisen mielekkyyttä. Menin ajatuksessani jopa niin pitkälle, että luovutan yrityksen avaimet ja etsin itselleni palkkatyön viimeistään vuoden vaihtuessa. Äitini muistutti, että yrityksellä on vielä vähän velanmaksua jäljellä, että mitenpä ajattelit hoitaa ne varastomiehen palkalla? Ei tietenkään mitenkään, joten hieno visio mukavista duunarin päivistä jääköön nyt toistaiseksi toteuttamatta. Firman velat on maksettu vuonna 2018, joten minulla on neljä vuotta aikaa päättää mitä minusta tulee.

Kuvauskauden alettua yrittäjän hiljaisen ajan ahdistus on hiukan helpottanut ja taas tekeminen maistuu. Yrittäjän pitää aina kehittää jotain, joten ajattelin, että voisin aloittaa kehittämisen omasta työn tekemisestä ja erityisesti siihen käytetystä ajasta. Itsestäni tuntuu, että teen ihan hirveästi koko ajan, mutta eihän minulla mitään käsitystä siitä,  mistä työpäiväni todellisuudessa koostuu.

Päätin ensimmäiseksi seurata työpäivien kokonaisrakennetta. En lähtenyt pilkkomaan päivääni niin pieniksi, että selvittäisin kuinka monta puhelua puhun mihinkin projektiin liittyen ja kauanko puhelut kestävät. Ajattelin, että on helpompi mennä isommissa palasissa näin aluksi. Otin sattumanvaraiset kaksi työviikkoa tarkkailuun. Viikonloput eivät siihen kuulu, sillä olen pyrkinyt välttämään konkreettista tekemistä viikonloppuisin. Silloin teen kirjoitustyötä, ennakkovalmisteluja ja ennen kaikkea vietän aikaa Olgan ja lasten kanssa.

Ensimmäinen työviikko meni kutakuinkin näin:

Istuin autossa 18 tuntia ja 20 minuuttia.

Konkreetista työtä tein 45 tuntia ja 45 minuuttia.

Työajan puitteissa käytin syömiseen 2 tuntia ja 50 minuuttia.

Nukuin 26 tuntia ja 10 minuuttia. (neljän yön aikana)

Vietin vapaa-aikaa 9 tuntia 45 minuuttia.

Ja muuta määrittelemätöntä menoa minulla oli 6 tuntia 20 minuuttia.

Pyöreästi työviikkoni kesti 67 tuntia. (sis. Matkat, työn ja ruokatauot)

Toinen viikko jäi neljän päivän mittaiseksi ja se meni suurin piirtein näin:

Autossa istuin 22 tuntia ja 50 minuuttia.

Töitä tein 24 tuntia ja 5 minuuttia.

Söin työviikon aikana 1 tunnin ja 30 minuutin verran.

Nukuin 21 tuntia ja 30 minuuttia. (kolmen yön aikana)

Vapaa-aikaa oli 8 tuntia ja 30 minuuttia.

Ja jotain muuta ohjelmaa on 1 tunti 30 minuuttia.

Lyhennetyllä työviikolla tein siis vain noin 48 tuntia ja 25 minuuttia töitä.

Mitä johtopäätöksiä tästä voi tehdä?

Ainakin sen, että jos haluaa olla yrittäjä tai työntekijä audiovisuaalisella alalla, niin silloin joutuu istumaan aika monta tuntia autossa, varsinkin jos asuu jossain muualla kuin Helsingissä.

Mietin myös, että onko tämä yrittäminen taloudellisesti järkevää? Saisiko saman tulon jotenkin helpommalla?

Vuosibruttotuloni tästä filmaamistyöstä on vuoden 2011 verotietojen mukaan 30 161euroa.  Vietän lomat samaan tapaan kuten muutkin, eli melkein 7 viikkoa vuodessa, jolloin työviikkoja jää 45. Jos otetaan tuo ensimmäinen testiviikko vertailuviikoksi keskimääräisestä työajastani, niin silloin teen töitä vuodessa 3015 tunnin edestä. Tällöin tuntipalkaksi jää 10 euroa.

Toki saan kokouspalkkioita, lapsilisiä, tekijänoikeustuloja, osinkoja ja muita satunnaisia tuloja vuodessa. Mutta satunnaiset tulot eivät tietenkään vaikuta kyseisestä työstä saatuun korvaukseen.

Isompi kysymys on, että onko unelmatyö rahaakin arvokkaampaa? Minun tapauksessa se on. Ilman yrittäjästatusta en saisi kokea puoliakaan mitä nyt saan kokea. Itse en koe käyväni työssä vain rahan takia. Tämä työ antaa ainakin minulle sisältöä elämään ja on vahvasti iso osa identiteettiäni. Minun ei tarvitse ajatella milloin työpäiväni loppuu, jotta pääsen tekemään niitä asioita joista pidän.

Jään siis vielä pohtimaan jatkanko yrittäjänä vielä 2018 vuoden jälkeen. Jos minulla olisi vähän enemmän rahaa, olisi autonkuljettajan palkkaaminen kaikkein järkevin investointi. Silloin työaikani ainakin osittain tuplaantuisi.  Lopuksi kaiho toive onkin, että yrittämisessäni tapahtuisi jotain kehitystä. On se sitten yrittäjävastuun jakamista jonkun kanssa tai jopa yrityksen myymistä niin, että jään vain palkalliseksi toimitusjohtajaksi.

(huom. Yrityksen liikevaihto on eri asia kuin se, mitä työn tekemisestä yrittäjälle jää. Liikevaihto voi olla isoakin, vaikka yrittäjän palkka olisikin pieni. Siitä sitten ensi kerralla.)