Unelmien koulukuva (8eps)

Ensimmäinen jakso

Muistan hyvin miten ahdistavia ala-asteen luokkakuvaukset olivat. Ei sitä 1980-luvun kuudesluokkalainen poika ollut turhan innostunut kuvien ottamisesta. Emme olisi ikinä osanneet ajatella, että selfiet ja muu kuvaaminen voisi olla niin arkipäiväistä vuonna 2014.

Kuvat ja kuvaaminen on läsnä joka paikassa. Ihmiset tietävät jo mikä näyttää hyvältä kuvissa ja kuvalla kertominen on arkipäivää. Hyville kuville on aina tilausta. Se, mikä kuitenkaan ei ole kuvaamisen alalla muuttunut, on koulukuvaus. 
Koulukuvan ”uusimpia” trendejä on jo vuosikymmenien ajan otetut koko koulun kuvat. Kuvaaja kiipeää sadelipan päälle ja nappaa 800 oppilaasta kuvan. Saa olla mestari ja kymppiplussan vahvuiset lasit, että yhtään kasvoa pystyy näistä kuvista erottamaan.

Ylen lasten ja nuorten toimitus päätti kuitenkin muuttaa historian kulkua ja tarjota kuudesluokkalaisille mahdollisuuden ideoida supermageen kuvan omasta luokasta. Ja mikä parasta, tehtävänannossa oli vielä mukana pyyntö, että kuvasta nousee esiin jokin luokan ominaispiirre. 

Tommi Hakko ohjasi ja minä ja Jan-Niclas Jansson saimme vastata tämän uuden kotimaisen formaatin kuvauksesta. Tässä ei ole keksitty mitään pyörää uudestaan, eli ihan perinteisellä reality-tyylillä tehtiin, mutta päätimme tuoda ilmaisuun erikoisuutta olemalla uskollisia valokuvauksesta tutuille teemoille. Kuvissa on paljon etualoja, syväterävyyttä ja ennen kaikkea esteettisiä komppiksia.  Kukin jakso piti saada kuvattua kahdessa päivässä, oppilaiden normaalipäivän puitteissa. Tämä antoi haasteita kuvituksen ja miljöökuvien suhteen, mutta silloin kun toinen teki haastatteluja, toisella oli hyvää aikaa tehdä kauniita kuvituskuvia.

Unelmien koulukuvan parasta antia oli se, että saimme aika hyvän läpileikkauksen suomalaisesta peruskoulusta. Minusta Porlammin 4 oppilaan luokka käy koulua täysin eri maailmassa kuin Helsingin Viikin monikulttuurinen kuudes luokka. Opetussuunnitelma on sama, mutta ympäristö on täysin eri. Onko auringonkukilla ympäröity koulu huonompi kuin raitiovaunulinjan päässä oleva, sitä en osaa sanoa. Sen kuitenkin näkee, että Viikissä on ulospäin suuntautuneita ja energisiä esiteinejä kuin taas Porlammilla ei ole kiireen tuntua isoon maailmaan. Eniten minua innosti se, miten paljon tietotekniikkaa hyödynnettiin opetuksessa niin Porvoossa kuin Oulussa. Uskon, että mitä aikaisemmin pädit on halussa, sitä nopeammin ne uudet innovaatiot syntyvät. 

Moni on sanonut, että lasten ja nuorten ohjelmien ohjaaminen ja kuvaaminen on uran pohjaraapaisu. Tästä olen täysin eri mieltä. Miten paljon etuja olen saanut, kun olen päässyt viime vuosina tekemään töitä Ronja Salmen ja Robert Sundmanin kaltaisten aktiivisten ja osaavien nuorten aikuisten kanssa!  Enhän mä muuten tietäisi ekana Tindereitä, KIKejä ja muita tämän hetken kuumimpia juttuja. Koska olin tässä projektissa kuvaajana ohjaaja Tommi Hakon alaisuudessa, opin todella paljon uutta myös ohjauksesta.  Onneksi ohjelma jatkuu vielä syksyllä.

Katso painikkeesta pääsee ensimmäiseen jaksoon.

UNELMIEN KOULUKUVA BLOGI

LARSIN KUVIA LISÄÄ