Unelmana Isac Elliot

Tämä dokumentti tuli tilaustyönä YLE:n lasten- ja nuorten toimitukselta. Tehtäväksi annettiin tehdä filmi nuoresta, kansainvälisen läpimurron kynnyksellä olevasta espoolaisesta pojasta. Ajatuksena oli, että sitten kun hän on Timberlaken ja 1D:n kaltainen supertähti, Suomen yleisradiolla ei ole enää mahdollisuutta tehdä hänestä näin “läheltä” kuvattua filmiä. Pelkäsin ettemme saa tästä aiheesta irti muuta kuin sen virallisen promootiomateriaalin. Toisin kävi.

Dokumentin teossa on aina varauduttava siihen, että oma näkemys aiheesta muuttuu ja kohde tarjoaa uuden näkökulman, mitä ei edes osannut kuvitella. Isackissa kävi juuri niin.

Oikeastaan jo ensimmäisissä kuvauksissa Puhdas elämä lapselle -konsertissa näimme, että Isackin elämä on huomattavasti monimuotoisempaa kun olettaa saattaisi. Hän osoittautui skarpiksi pojaksi, joka tekee musiikkia ammattimaisesti. Merkittävintä oli se, että hän elää täydellisesti viihdeammattilaisen elämää. Voisi luulla että 12-vuotias nuori muusikko käy päivisin koulussa, harrastaa musiikkia iltapäivisin ja käy viikonloppuisin keikoilla. No sehän on mahdotonta. Jos nykyaikana haluaa tehdä musiikista ammatin, on siihen suhtauduttava yhtä vakavasti kuin lätkäjunnun NHL-uraan.

Filmi kertoo meta-tasolla siitä, miten lahjakkuuksia tuleekin viedä eteenpäin heti kun heidän lahjakkuutensa nostavat päätään. Isacin perheen kohdalla on itsestäänselvyys, että nyt mennään kun siihen on mahdollisuus. Näin tekisi lätkäfaijakin, tai Linux-iskä. Me tarvitsemme lahjakkuuksia ja uhrauksia. Ilman tätä uhrausta meillä ei olisi viihdettä jota kuluttaa. Toki nuoren Isacin elämä tulee olemaan hyvin kuluttavaa ja varmasti tämä elämänvaihe jättää jälkensä. Olen kuitenkin varma, että tämä valloittava ja lahjakas nuori mies selviää tästä ja hänestä voi hyvinkin tulla supertähti. Ja ennen kaikkea: Isac itse haluaa tätä.

Mitä olen oppinut tästä filmistä? Ainakin sen, että hyväkin idea kannattaa muuttaa jos ympäröivä maailma tarjoaa jotain muuta. Mekin lähdimme taltioimaan huomattavasti kevyempää sisältöä, mutta huomiomme artistin maailmasta tarjosivat muuta.

Kohteen kannalta voisin sanoa vanhan latteuden, että mikä ei tapa se vahvistaa. Tällä tarkoitan sitä, että on hyvä kertoa itsestään myös herkempi ja kulmikkaampi puoli. Jos kaikki olisi vain levy-yhtiö siloteltua promokuvaa, kun levy-yhtiön markkinointi-hype loppuu, loppuu urakin, koska artisti ei ole antanut itsestään mitään, mihin tarttua nousukiidon jälkeen. Yleisö rakastaa inhimillisiä tähtiä. Voimia ja hyvää matkaa maailmanmaineeseen, Isac!

Summa summarum, yksi hienoimmista projekteista.