Porin Prikaati SKVJ rekryfilmi

Olen ravannut nyt muutaman vuoden kriisinhallintakohteissa keräämässä materiaalia puolustusvoimien rekrytointi- ja koulutustarkoituksiin.

Kuvauskomennukset ovat mukavia siksi, että ne ovat niin selkeästi jotain muuta kuin normaalit kuvauspäivät. On erittäin kivaa vaihtelua päästä pois Helsingistä ja päästä miljööseen jossa on täysin avuton. Avuton siksi, että armeijan alueella siviilit kameroiden kanssa, koti tai ulkomailla, tarvitsevat 24-tuntisen holhouksen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minusta on pidetty hyvää huolta.

Näissä filmeissä saa olla rehellisesti ihan överi, ei haittaa yhtään jos videossa on menevä musa, nopeita leikkauksia ja dramaattinen värimaailma. Videoissa saa korostaa poikamaista seikkailuhenkeä, mitä kriisinhallintajoukot tarjoavat. Työ on tietenkin vaativaa ja joskus jopa hengenvaarallista, mutta visuaalisesti hyvin kiehtovaa. Tietenkin heidän työhönsä ja tilanteisiinsa pitää suhtautua kunnioituksella, sillä mitä tahansa voi tapahtua. Se ei silti poista sitä, että sotilaille kyse on suuresta kokemuksesta, joka kulkee mukana koko elämän.

Armeijassa kuvaaminen on siinä suhteessa antoisaa, että keneltäkään ei kuule lausetta ”minua ei saa kuvata”. Jos esikunta määrää kuvaukset pidettäväksi, siinä ei soltun marinat auta. Nykyisin kun kuvattavana olemiseen suhtaudutaan niin suurella varauksella. Monet ajattelevat sen yksityisyyden menettämisenä tai muuten vaan haluavat tehdä itsestään isomman numeron kuin tarve olisi, mutta armeijassa tätä huolta ei ole. Toisaalta, kaikki näyttävät ihan samalta, maastopuvussa kun persoonat eivät pääse korostumaan.

Tämä viimeisin SKVJ filmini on saanut huimat satatuhatta katsojaa. Jotain tässä maailmassa on sellaista, mikä edelleen kiinnostaa nuoria miehiä. On ilo tuottaa materiaalia  joka selvästi uppoaa kohdeyleisöönsä.

Säkylässä kuvaaminen on muutenkin helppoa ja miljöö näyttää suhteellisen esteettiseltä.  Hiekkapohjainen mäntymetsä toimii säällä kuin säällä. Plussaa on, että näissä kuvauksissa saa olla kokopäivän ulkona luonnossa. Hyvät kengät ja lämpimät vedenpitävät vaatteet ovat kuvaajankin vakiovarusteita. Kohdemaissa kuvaaminen taas tapahtuu 20 kiloa painava suojailiivi päällä ja kypärä päässä. On myös pystyttävä työskentelemään hanskat kädessä ja suojalasit silmillä. Mitä sitä kiistämään, ovathan nämä ohjaajallekin aina elämyksiä.

Terveisiä Säkylään, olen aina palveluksessanne.