Plan 10 vuotta

Jos jotakin haluan työssäni saada aikaan, niin ehdottomasti, haluan uudistaa televisioilmaisua. Tähän missiooni olen, kumma kyllä, saanut monta tilaisuutta.
Onko mikään muuttunut? En osaa sanoa, mutta jotain on telkkarissa muuttunut. Osa muutoksesta on luonnollista kehitystä, mikä joka tapauksessa tapahtuisi ilman Temostakin. Jostain pienestä osasta voin ottaa kunniaan itselleni… ja korostan sanaa pienestä.

Minusta tv:n hyväntekeväisyysgaalojen ongelma on se, että esiintyjillä ja musiikilla ei ole suoranaista yhteyttä itse gaalan teemaan, eli hyväntekeväisyyteen. Ymmärrän katsojien kalastelun suositulla hittibiisillä, mutta en ole pitänyt järkevänä, että hyväntekeväisyyden nimissä mainostetaan omia uusia levyjä ja näin kuullut vielä tuntemattomat kappaleet eivät kosketa suurta yleisöä. Ohjelma on profiililtaan hankala, sillä se sisältää niin monta pientä segmenttiä, joissa kaikissa on marginaalinen kohde. Ohjelman itsessään pitäisi olla katsomisen syy, eikä niinkään se oman suosikkiartistin esiintyminen. Tällä logiikalla näitä ohjelmia tehdään. Eli Robinin tai Paula Koivunimen fanit odottavat suosikkiartistiaan ja siinä sivussa heille tarjoillaan propagandaa, jonka pitäisi upota.

Kun mietitään näiden järjestöjen imagoa ja investoinnin toivottua vaikutusta, en koe, että musan kannattaa olla jotain sattumanvaraista. Plan Suomi halusi, että teen heidän 10-vuotislähetyksensä. Tämä lähetys tietenkin jakoi katsojia. Osa ei pitänyt ja osa piti ihan hulluna. Koska tässä 10-vuotislähetyksessä soitettiin suosittujen artistien toimesta kappaleita, jotka jotenkin edes liittyivät itse aiheeseen eli maailman pelastamiseen. Kappaleita jotka eivät olleet heidän omiaan, vaan valittiin hyväntekeväisyyskeräystä, ei artistin omaa levymyyntiä ajatellen.

Käytännössä se toimi niin, että tein listan kappaleista joita halusimme kuulla lähetyksessä ja mukaan lähteneet artistit saivat valita niistä suosikkibiisinsä.

Uskon, että Suomessa ei ole yhtään ihmistä, johon Club for Five yhtyeen versio Dire Straitsin Brothers in arms ei tekisi vaikutusta. Vaikka itse sanonkin, niin kyseinen biisi on hienoin televisiosta näkemäni musiikkiesitys.

En ole koskaan myöskään ymmärtänyt miksi sellaisia ohjelmia, joilla ei ole mitään väliä onko ne suoria, tehdään suorana? Uutiset, isot urheilu- ja yleisötapahtumat ja lotto ovat perusteltuja suorina. Millään muulla sitten ei oikein ole väliä. Tai ainakin valtaosa ohjelmista kannattaisi tehdä etukäteen ja vain pieniä osuuksia laittaa liveksi.

Tämä siksi, että ohjaajan pitää olla kommunikointiyhteydessä esiintyjien kanssa.
On hyvä katsoa, keskustella ja saada ohjeita esiintymiseen, vaikkakin se olisi live.
Tv-ohjelman sisällön tekevät ihmiset, kameramiehet, valaisijat, maskeeraajat yhdessä.
Niin monesti tämä tekijäporukka on aivan erillään esiintyjistä. Tällä toteutustavalla ei saada vaikuttavia ohjelmia.

Tästä hyvä kiteytys on se, että ulkotuotantoautossa hurrataan silloin, kun mikään heidän suoran lähetyksen teknisessä suorituksessa ei mene pieleen. Hurrata pitää silloin kun ohjelma vangitsee katsojan tv:n eteen ja kameran edessä olevat ihmiset loistavat.