Ja ihmisillä hyvä tahto

Marko Kulmala pyysi minua mukaan tekemään dokumenttia Palestiinasta ja sen monisäikeisestä konfliktista. Aihe oli vaikea, sillä tuo konflikti on yksi kuvatuimmista kriiseistä maailmalla. Kaikki siitä on jo sanottu.

Teimme viikon kestäneen tiedustelumatkan Palestiinan miehitetylle alueelle. Paikalliset kierrättivät meitä ympäriinsä, näyttäen aina uuden, surkeamman paikan ja tarinan.
He näyttivät erottelumuurin, pakolaisleirejä, jyrättyjä taloja, luodinreikiä ja epäinhimillistä kohtelua rajanylityspaikoilla. Kaikki tarinat toistivat toinen toisiaan, mikään ei enää yllättänyt ja jotenkin tuntui siltä, että kaikkeen kurjuuteen turtui.
Viimeisenä matkapäivänä tapasimme vastapuolen edustajia ja heidän tarinansa olivatkin huomattavasti yllättävämpiä. Yksi tapaamistamme ihmisistä oli Yehuda Shaul. Hän oli toiminut Israelin armeijan sotilaana toisen intifadan aikana Hebronin kaupungissa. Yehuda oli juuri perustanut järjestön nimeltään Breaking the silence. Järjestö keräsi israelilaisilta sotilailta todistajalausuntoja heidän teoistaan Intifadan aikana.

Yehuda kertoi hyvin seikkaperäisen kuvauksen hänen omista toimistaan Hebronissa. Oli hyvin kiehtovaa ja samalla ristiriitaista kuunnella heidän arkipäivän tehtävistään. Merkittävimpiä tarinoita oli se kun Yehuda toimi kranaattikonekiväärimiehenä. Hebronin kaupunki sijaitsee kapeassa laaksossa. Kaupunki on hyvin ahdas ja se on levittäytynyt laaksosta mäen pientareille. Israelilaiset miehittivät kukkuloita laakson reunalta. Heidän tehtävänsä oli valvoa kaupunkia ja heillä oli myös lupa vastata tuleen jos heitä kohden ammutaan. Kranaattikonekivääri ei ole tarkka ase ja osuessaan se aiheuttaa tuhoa laajemmalla alueella kuin perinteinen kivääri. Ja kun Yehudaa ammuttiin talojen välistä, hän vastasi tuleen ampumalla asutusta kohden.

Oli selvää, että olimme löytäneet tarinamme. Israelilainen sotilas, joka haluaa lieventää huonoa omaatuntoaan kertomalla tarinansa. Mielenkiintoista.
Mietimme käsikirjoittajan Paavo Westerbergin kanssa, että meidän tulisi löytää henkilö, jonka kotia kohden Yehuda on ampunut ja laittaa heidät kaksi kohtaamaan.
Fikserin kautta Hebronista löytyi perhe jonka koti osittain tuhoutui Intifadan aikana. He pystyivät osoittamaan paikan, josta heitä kohden yleisimmin ammuttiin. Ajankohta ja paikka kohtasivat ja kaikki viittasi Yehudaan.

Dokumentti kertoo näiden kahden ihmisen tarinan, samassa ajassa ja samassa paikassa, kuitenkin eri puolilta. He kohtaavat toisensa ja yrittävät jotenkin ymmärtää toisiaan. Me toivoimme, että Yehuda olisi pyytänyt anteeksi, mutta sitä hän ei kuitenkaan tehnyt. Ehkä Yehudan perustama järjestö on hänen tapansa pyytää anteeksi ja hakea sovitusta.

Mekin saimme osamme miehittäjien vieraanvaraisuudesta. Lähtiessämme Israelista kuvasryhmämme, eli minä, Pauliina Ojala ja Paavo Westerberg jouduimme koviin kuulusteluihin lentokentällä. Jokainen yksittäinen sukkamme läpivalaistiin, kaikki henkilökohtaiset tavaramme levitettiin terminaalin lattialle kaiken kansan nähtäväksi ja kaiken huipuksi meidät riisuttiin ja tutkittiin hyvin tarkasti. Riisuminen tapahtui lentokentän kuulusteluhuoneessa, joka teki tilanteesta vielä ikävämmän. Mietinkin, että tällaisista tilanteista sitä ihmisiä kuljetetaan ties minne Guantanamoon. Ymmärrän hyvin Israelilaisten toimet meitä kohtaan, sillä hyvin harva toimittaja käsittelee aihetta Israel myönteisesti.

Sittemmin Yehuda Shaulista on tullut kansainvälinen julkkis ja hänen tarinansa on ollut niin CNN:llä kuin BBC:llä. Meidän dokumenttimme sai ensi-iltansa MTV3:lla joulun tienoilla 2008 ja kyseinen konflikti ei ole päättynyt vielä tähänkään päivään mennessä. Edes arabikevät ei tehnyt tilanteeseen muutosta. Alueella kytee edelleen ja ilman anteeksiantoa, ei konfliktiin löydy ratkaisua.